VIIDIO-tiimi

Viime kerralla 24.10. aloitimme YouTube videon suunnittelun ryhmäni kanssa tapaamiskerran lopussa. Ajatuksena kuvauksissa on luoda tilanne, jossa kaksi tyttöä kohtaa fyysisesti koulun pihalla, mutta heidän maailmansa eivät oikein kohtaa muuten.

Toinen tytöistä on intohimoinen "Gosun" käyttäjä, ja toinen ei ole kyseisestä koskaan kuullutkaan. Tilanne on tarkoitus luoda karrikoidusti, ja sitä kautta provosoiden herättää keskustelua esimerkiksi vanhempainillassa.

Olemme aloittaneet suunnittelun viime viikolla, ja Wikin kautta olemme olleet yhteydessä ja muokanneet tarinaa, sekä sopineet, että kuka mitäkin tuo itse kuvauksiin.

Wiki tuntuu toimivan erinomaisesti. Sitä on ollut helppo käyttää.

24.10.picasa

Tekijänoikeudet

Opettajan näkökulmasta tekijänoikeusviidakko näyttää pelottavalta. Olen huomannut käytännössä, että erityisesti kopioden ottaminen opetuskäyttöön on melko yleistä, ja tuo sallittu määrä 20 sivua, kirjoista, lehdistä, ja muista painotuotteista tulee käytännön kouluelämässä nopeasti täyteen. Mielestäni on haastavaa olla skarppina ja ajan hermolla siitä, mitkä ovat oikeuteni opettajana käyttää mitäkin opetusmateriaalia, ja missä määrin. Koen työssäni pelottavana sen, jos vahingossa käyttää jotakin materiaalia liikaa tai luvattomasti tietämättään.
Opettajakin on vain ihminen, ja välillä tuntuu, että hallittavan tiedon määrä tekijänoikeuksien suhteen, niitä oikein käyttääkseen on todella laaja.

Audiovisuaalisen aineiston tallentamisen säännöt ovat mielestäni melko reilut. Televisiosta tulee paljon hyödyllisiä ohjelmia, joita voi käyttää opetustyössä, ja mielestäni kahden vuoden päästä käytettynä ne eivät vanhene juuri ollenkaan monessakaan mielessä.

Toivoisin, että digitaalisten aineistojen kohdalla otettaisiin myös käyttöön valokopioinnin kaltainen sopimusjärjestely, jonka puitteissa digitaalista materiaalia voisi jakaa oppilaille opetustilanteissa. Ehkäpä sellainen järjestely on pian tulossakin käyttöön.

Mielestäni opettajalla on haastava tehtävä tekijänoikeuksien suhteen oppimateriaalia laatiessaan. Vaarana voi myös olla, että moni opettaja pidättäytyy opetuksessaan vain tutussa kirjasarjassa, eikä elävöitä opetusta paljoakaan muulla materiaalilla. Tähän voi olla syynä pelko tekijänoikeuksien rikkomisesta, joka estää opetuksen elävöittämisen lisämateriaalilla. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

*Flower

Facebook/ Google+

Mielestäni facebook ei sovi sellaisenaan koulumaailmaan. Se on mielestäni tietoturvaltaan riittämätön, jotta sitä voitaisiin käyttää koulumaailmassa. Se ei mielestäni ole myöskään formaatiltaan sellainen, että sopisi koulumaailmaan.

Opettajan ei mielestäni tulisi missään tapauksessa hyväksyä oppilailta tulleita kaveripyyntöjä. Mielestäni olisi  mautonta, jos opettaja hyväksyisi oppilaitaan facebook kavereiksi. Jossain täytyy mennä hyvän maun raja, vaikka se tuntuu nettiaikaan siirtymisen jälkeen olevan kuin veteen piirretty viiva.

Netin tarjoamat mahdollisuudet madaltavat kynnystä ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin, mutta valitettavasti  kasvottomana käytävä yhteydenpito madaltaa myös kynnystä terävienkin mielipiteiden  ja rohkeiden sanojen käyttöön, jotka ovat sitten peruuttamattomasti kirjattu, toisin kuin kasvotusten puhuttaessa sanomiset unohtuvat helpommin ajan myötä.

Mielestäni Facebook toimii hyvänä yhteydenpitovälineenä ihmisten yksityiselämässä, mutta koulumaailmaan sitä ei mielestäni pitäisi tuoda.

Itse en kuulu facebookkiin, ja olen pitänyt ulkomailla asuviin ja suomalaisiinkin ystäviin yhteyttä skypen välityksellä, ja sähköpostitse. Skypen olen todennut erittäin hienoksi yhteydenpitovälineeksi, sillä siinä on aina kameran kautta näköyhteys toiseen osapuoleen, jolloin kommunikaatio on rikkaampaa kehonkielen, ilmeiden, eleiden, ja asentojen astuessa tilanteeseen mukaan pelkän kirjoituksen tai puheen sijaan.

Minulla ei ole mitään erityistä vakaumuksellista syytä olla liittymättä facebookkiin, mutta en halua olla sitä kautta tavoitettavissa. Ystävät ja muut ihmiset keihin haluan olla yhteydessä eivät ole koskaan kokeneet ongelmaksi sitä, että olemme yhteyksissä sähköpostin ja skypen välityksellä. Haluan tietoisesti rajata ne ihmiset, joiden kanssa olen enemmän tekemisissä.

Facebook ei herätä minussa mitään se kummempia tunteita puolesta tai vastaan, mutta itse en halua liittyä jäseneksi, koska en koe sitä itselleni sopivaksi tavaksi kommunikoida ihmisten kanssa.

Olen tutustunut HabboHotelliin, GoSupermodeliin, ja Panfuun.

Loin hahmon HabboHotelliin, ja seikkailin hahmollani virtuaaliympäristössä. Loin myös hahmon GoSupermodeliin ja Panfuun.

Mielestäni HabboHotelli ja GoSupermodel ovat molemmat kovin pinnallisia arvomaailmaltaan. Ajanvietteenä ne menevät mielestäni televisiotarjonnan tason alapuolelle. GoSupermodel on mielestäni epäterve ajanviete nuorille tytöille. Ohjelman välittämät viestit nuoren avoimelle ajattelulle, ovat omiaan luomaan kieroon kasvaneita epäterveitä ajatusmalleja. GoSupermodelin ihanteet: kauneus, laihuus, vaatteet, shoppailu, meikit, raha etc. etc. saa kenet tahansa terveen ajattelun omaavan ihmisen pyörryksiin. Kun tutustuin tuohon ohjelmaan, se tuntui ihan kuin vitsiltä! Kauhistuttavaa jos oma tyttäreni tahtoisi hengailla tuonkaltaisessa virtuaalimaailmassa! Onneksi näin ei ole.

Nuorten tyttöjen arvomaailman soisi olevan toinen, kuin mitä Go Supermodelin tarjoamalla ohjelmalla on tarjota.  Mallit todellisessa elämässä ovat kaukana terveen ja tasapainoisen ihmisen esimerkistä.  Lehdissä saa tuon tuostakin silmiinsä otsikon, jossa päivitellään jonkun mallin huumeongelmia, tai liian laihaa olemusta...miksi nuorille tytöille halutaan tarjota virtuaalimaailma, joka viestii pinnallisista arvoista, jotka vievät nuoria kauemmaksi ja kauemmaksi todellisesta elämästä ja totuudesta?

Erittäin huolestuttavaa on se, että ulkonäköpaineet luodaan jo virtuaalimaailmaankin, ikään kuin ne eivät jo olisi liiankin todellisia elävässä elämässä. Mielestäni nuoren itsetuntoa ei saisi liittää pelkästään pinnallisiin arvoihin, silloin kasvatamme ulkoisesti ehkä kaveriporukassa hyväksyttäviä, mutta sisäisesti onttoja nuoria, joilta puuttuu todellinen kosketus itseensä;minuuteensa, ja siihen ihmiseen joka sisimmältään on. Nuoren itsetunnonkehityksen näkökulmasta ulkokuoren silottaminen, vaikka vain virtuaalisestikin on mielestäni järkyttävää. Itsestään huolehtiminen ja itsensä arvostaminen kumpuaa aina todellisuudessa ihmisen sisäisistä arvoista. Mielestäni terveen ajanhengessä elävän nuoren kuva, jota tulisi ihannoida olisi luonnollinen ja meikitön luomunuori, joka kannattaa kestävää kehitystä ja luonnonmukaisuutta, ja ajattelee kauaskantoisesti millaista maailmaa luo valinnoillaan tulevaisuuteen. Eikö GoSupermodel edusta juuri kaikkea päinvastaista, ja jo oikeastaan vanhanaikaista kulutusajattelua.

Mielestäni on huolestuttavaa, että niin monet nuoret tytöt viettävät aikaa GoSupermodelissa juuri tuossa herkässä iässä, jolloin kavereiden mielipiteillä on suuri merkitys, ja ryhmään kuulumisen tunne on välttämätöntä hyväksytyksi tulemisen kokemuksen kannalta.
Mielestäni luovuutta ja kekseliäisyyttä voi kehittää sadoilla muilla terveemmillä tavoilla, kuin mitä GoSupermodel käyttäjälleen tarjoaa.

Tutustuin myös Panfuun, ja loin sinne hahmon. Panfun koin hyväksi ja kivaksi mielikuvitusmaailmaksi, jossa lapsilla on mahdollisuus oppia pelin ja leikin kautta monia hyödyllisiä asioita.
Panfun avulla on pelaajalla mahdollisuus omaksua monia elämässä tarvittavia taitoja, kuten esimerkiksi sosiaalisia taitoja. Panfun avulla on mahdollista kehittää myös vedenalaisessa maailmassa koulun oppeja.
Panfun tarjonta on monipuolista ja kehittävää, sekä mielestäni Panfun virtuaaliympäristö on lapsen psyykkisen kehityksen näkökulmasta terveellä tavalla rakentunut. Se on myös hieno asia, että panfussa ei rahalla ole oikeaa roolia, toisin kuin GoSupermodelissa ja HabboHotellissa.

 

Tutustuin eilen IRC-galleriaan, Kuvakkeeseen, ja ii2 - yhteisöön.  Tänä päivänä nämä tämän kaltaiset yhteisöt ovat kovassa suosiossa nuorten keskuudessa. Toisaalta on hienoa, että nuoret kohtaavat toisiaan, ja jakavat mielipiteitä, sekä tuovat omia ideoitaan esille,mutta kohtaamisen laadusta voidaankin sitten jo olla montaa mieltä.

Kirjoittaminen on ilmaisun keinona hieno väline, ja yllä mainitut yhteisöt antavat väylän itsensä ilmaisuun kirjoittamisen kautta. Myös kuvien avulla voi tuoda itseään esille. Mielstäni IRC-gallerian, Kuvakkeen ja ii2-yhteisön imago on kuitenkin melko pinnallinen päällisin puolin katsottuna. Pinnallisuus tietysti kuuluukin tavallaan tiettyyn nuoren kehitysvaiheeseen, jolloin vielä etsitään omaa minuutta, mutta koen itse ulkoisen imagon muokkaamisen jopa vaarallisena nuoren herkälle minätunnolle.

Nykyään on vallalla arvot, jotka ihannoivat kauneutta, laihuutta, urheilullisuutta, teknistä osaamista, ja muotiharrastuksia. Nuoret haluavat luoda itsestään "myyvän" ja houkuttelevan kuvan ulkomaailmalle, jota muut voivat kommentoida näissä nuorten yhteisöissä. Minusta tämä on aika hurja tilanne. Toiset yhteisön jäsenet, tutut ja tuntemattomat, voivat arvostella ja kommentoida nuoren luomaa profiilia. Tapauksissa, joissa palaute on positiivista, saa tekijä tietysti itsetunnon kohotusta, mutta mitä sitten jos palaute tuleekin negatiivisena, ja tulee nolatuksi nettiyhteisössä...Negatiivisilla kokemuksilla voi olla kauas kantoiset seuraukset.

Mikään asia ei ole mustavalkoisesti hyvä tai huono, ja mielestäni nuorten nettiyhteisöt tarjoavat paljon hyvää. Tällaisten yhteisöjen kautta voi hyvin löytää samanhenkisiä kanssa-ajattelijoita, uusia ystäviä, ja kyllähän itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on aina hyvä, ja yleensä tervehdyttävä asia. Mielestäni kuitenkin jotakin inhimillistä jää puuttumaan fyysisesti kasvottomassa kohtaamisessa.

Nettiyhteisöissä kohtaamisesta jää mielestäni puuttumaan jotakin olennaista, mikä fyysisissä kohtaamisissa on läsnä; inhimillinen lämpö ja katsekontakti. Katsekontakti on minun mielestäni toisen ihmisen kohtaamisessa kaiken a ja o. Sitähän sanotaankin, että "silmät on sielun peili"... Myös koulussa opettajana, opetustyössä tahdon aina keskustelutilanteissa oppilaisiin katsekontaktin. Samoin, jos jotakin vaikeata tilannetta selvitellään; esimerkiksi kiusaamista, katsekontakti on välttämätön.

Ihmisen TODELLINEN kohtaaminen vaatii mielestäni katsekontaktin, tai ainakin fyysisen läsnäolon toteutuakseen inhimillisesti täydellä tavalla. nettikohtaamiset jäävät mielestäni ikään kuin vajaiksi. Tietokoneen taakse voi mennä ikään kuin piiloon, ja todellisuudessa ihminen voi olla jotakin aivan muuta, kuin mitä netissä on itsestään tuonut esiin. Tämä tietokoneen kautta mahdollistuva kasvottomuus saattaa aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja jopa poliisille kuuluvaa tutkintaa, jos esimerkiksi alaikäisiin lapsiin kohdistuu peitenimellä tehtyä seksuaalista tai mun laatuista häirintää.

Nettiyhteisöt vaativat tietoista hereillä oloa osallistujiltaan, jotta väärinkäytöksiltä ja ongelmatilanteilta vältyttäisiin. Mielestäni nuorten vanhempien täytyy olla erittäin hereisiä ja tietoisia nettiyhteisöjen säännöistä, jotka ovat kyllä mielestäni hyvin laaditut, ja katsoa että niitä noudatetaan. Valvominen voi olla vaikeaa ja ehkä tietyn ikäisten nuorten kohdalla jopa lähes mahdotonta, mutta yhteisöjen säännöt on hyvä käydä selkeästi yhdessä läpi.

Mielestäni nettiyhteisöt tarjoavat hyvät mahdollisuudet sosiaalisten taitojen harjoitteluun, keskustelutaitojen harjoitteluun, mielipiteiden ilmaisemiseen ja luomiseen, luovaan toimintaan ja suunnitteluun,  ja antavat upean mahdollisuuden verkostoitua samanmielisten nuorten kanssa. Nettiyhteisöillä ei tulisi kuitenkaan korvata todellisia ihmiskohtaamisia, eli kahvilakulttuuri uuteen kukoistukseen!!!!!

Opettajan olisi vanhempainilloissa hyvä tiedottaa millaisia gallerioita ja yhteisöjä on olemassa, ja missä yhteisöissä nuoret tänä päivänä liikkuvat. Kartoittaisin luokan tilanteen valmiiksi oppilaiden osalta, kyselemällä heiltä kokemuksia nettiyhteisöistä, ja pyytäisin heitä listaamaan hyvät ja huonot kokemukset. Pyytäisin heitä myös kertomaan mikä yhteisö luokassa on tällä hetkellä suosituin, ja kartoittaisin kuinka suuri prosentti kuuluu nettiyhteisöihin tai yhteisöön, ja kuinka kauan he päivittäin viettävät aikaa esim. ii2:ssa.

Vanhempainillassa avaisin avoimen keskustelun aiheesta, ja toivoisin, että luokan vanhempien kesken sovittaisiin yhteisistä säännöistä sen suhteen, kuinka kauan on päivittäin sallittua viettää aikaa netissä.   
Vanhempien kanssa yhteisesti sovitut säännöt olen huomannut käytännössä erittäin toimiviksi.

Mielestäni vanhempien kanssa olisi myös hyvä käydä läpi tärkeimmät turvallisuussäännöt netin käyttöön liittyen.

Ensimmäinen vaihe takana, blogi luotu!